LASIK-kokemuksia

Kolmas viikko jo menossa ja ei ongelmia. Imukupista tullut pieni punainen läntti toisessa silmässä alkaa olla kadonnut. Hieman on ollut päänsärkyä johtuen valosta, mutta sitä oli ennen leikkaustakin. Liian kirkas auringonvalo kun sattuu välillä vähän liikaa, pitää pysytellä sisällä. Surku kun ei löydy mukavia aurinkolaseja oikein mistään, edelliset alkavat olla naarmuttuneet liikaa.

En huomannut hämärällä autoa ajaessa (ei se kovin hämärää kyllä vielä ollut) mitään halo-efektiä autojen valoissa tai muutenkaan, joten se on hyvä. Joissain kirkkaissa valoissa on näkynyt, mutta niin muistaakseni on näkynyt ihan ennen leikkaustakin. Starburst-ilmiötä ei ole näkynyt ollenkaan.

Yksi uusi "ongelma" on ilmennyt: alkaa rasittaa kun näkee aina! Välillä kaipaa sitä olotilaa kun silmät eivät nähneet kuin suttua, en tiedä miksi. Kai se on vaan rasittavaa nähdä kaikki kaiken aikaa eikä hetkenkään lepoa :)

Nyt on sitten ensimmäinen viikkokin ihan takana ja pari päivää enemmänkin. Tuntuu hyvältä, ei mitään komplikaatioita vieläkään tullut. Tuossa koira onnistui kylläkin melkein kynsimään silmää, mutta onneksi meni pari senttiä ohi. Ärsyttää muutenkin kun se ei tajua, ettei ihmisiä saa kynsiä. Mutta onhan se vasta pian kahdeksan kuukautta vanha.

Eilen tuli käytyä saunassakin ensimmäistä kertaa, mikään suuri saunafani en ole muutenkaan, joten ei ollut senkään odottelussa ongelmia. Hetken siellä olin ja varoin ettei hikeä valu silmiin. Koira kylläkin onnistui nuolaisemaan silmään, mutta mitään vakavampaa ei tuntunut tapahtuvan.

Viikon aikana olen melkolailla joka aamu etsinyt silmälaseja, vaikka tiedän aivan hyvin näkeväni täydellisesti. Silti kun on tottunut parinkymmenen vuoden ajan ne päähänsä laittamaan aamulla, ei se hetkessä ohi mene. Piilolinssien poisto -tunne on poistunut kylläkin, joten parempaan suuntaan ollaan menossa näissä "harhoissakin" :)

Niin ja tuli muuten testattua hyvin näköä: Helsingin rautatieasemalta kun katsoo itään, voi nähdä ratapihan länsipuolelta Merihakaan, siihen verotoimiston viereiseen taloon. Sen ylimmässä kerroksessa on kirjaimia ja nämä näkee vallan mainiosti ilman laseja. En ole varma olisinko nähnyt laseilla. Matkaa sinne taloon on noin puolitoista kilometriä ja kirjaimet ovat ikkunan korkuisia (en ole varma onko normaalin ikkunan vaiko pikkuikkunoita), joten eiköhän tämäkin jo kerro ettei ole pahemmin vikaa enää. Tuolloin en kauempaa mitään voinutkaan nähdä kun sumua oli jonkin verran ilmassa.

Kaiken kaikkiaan siis onnistunut tähän mennessä, nyt tulee varmaan kirjoiteltua vähemmän ellei ongelmia ilmene. Saa silti kommentoida!

Aamulla juuri herätessäni oli toinen silmä hieman sumea, mutta se on normaalia ihan ilman leikkauksiakin. Tipat silmiin ja heräilemään.

Tänään voisi yrittää käydä suihkussa, pitää vain varoa silmiä vielä viikko, joten en tiedä miten hiusten pesu onnistuu. Puhumattakaan kasvoista, jotka saisi pestä vain vedellä tässä vaiheessa. Suojalasit ovat aika tiiviit, mutta reunoilta voi jotain mennä läpi ja valua pahastikin silmiin. Enkä tiedä miten kestäisivät vettä useampaan kertaan. Ehkä yritän varovasti ilman.

Siinähän se suihkuttelu meni ilman ongelmia. Aika usein tullut nyt tuo olo että haluaisi ottaa piilolinssit pois. Mitään ärsytystä ei silmissä ole ollut ja antibioottitipat voitelevat silmiä tarpeeksi. Vaikuttaa siis hyvältä.

Eilen illalla oli hassua mennä nukkumaan. Yöllä täytyy pitää suojalaseja, jottei vahingossa unissaan hiero silmiä ja aiheuta ongelmia läpän kiinnittymiselle. Siinä sitten meinasi ottaa lasit pois kun normaalistikin nukkumaan mennessä niin tekee. Onneksi tajusi ettei nämä olekaan ne lasit.

Aamulla herätessä ei vielä tuntunut yhtään oudolta että näkeekin ilman lasien laittoa. Silmät olivat hieman kuivat, mutta antibioottitippa korjasi asian. Tippoja pitää muistaa laittaa neljä kertaa päivässä, kosteutustippoja ei vielä ole tarvinnut.

Päivä meni ihan mukavasti, ulkona tuli käytyä eikä ilmavirta kirvellyt silmiä eikä valo sattunut. Aurinkolaseja pitää pitää ulkona varmuuden vuoksi, ultraviolettisäteily voi vahingoittaa silmiä nyt herkemmin. Ja onhan tuolla välillä aika kirkastakin.

Illalla tuli monta kertaa halu mennä ottamaan piilolinssit pois. Tuli ihan sellainen tunne, että on linssit silmissä ja että ovat olleet niin monta tuntia että parempi olisi ottaa pois. Lievä kuivuminen vaikutti varmasti asiaan, linssien kanssa kun useamman tunnin jälkeen alkoivat silmät kuivaa. Toisaalta ihan hyvä tämä, sattui pari kertaa juuri siihen aikaan kun piti laittaa antibioottitipat niin eivät unohtuneet.

Näkökyky on muuten hyvä, ainoa ikävä on lievät halo-efektit valoissa, mutta pystyn näkemään kauas ja tekstejä saa luettua yllättävän pitkän matkan päästä. Näkökentän laidoilla myös tuntuu välillä heilahtelevan lievää sumeutta, mutta se toivottavasti menee ohi. Onhan vasta ensimmäinen päivä takana.

Nyt on sitten leikkaus ohitse. Itse toimenpide oli erittäin yksinkertainen ja suorastaan kivuton:

• puudutetaan silmä tipoilla, hieman kirvelevät
• teipataan luomet auki ja asetetaan levitin
• asetetaan imukuppipidike ja paineistetaan silmä, hieman puristavaa kipua hetken ja näkö pimenee
• asetetaan läppäleikkuri pidikkeeseen ja leikataan läppä, surinaa muttei tunnu miltään
• kastellaan silmää, avataan läppä ja laseroidaan, hieman meteliä muttei tunnu miltään
• läppä paikoilleen, kastelua, levitin ja teipit irti

Ja se siitä, leikkaus ohi. Sama toiseen silmään laserin kalibroinnin jälkeen ja homma selvä. Aikaa per silmä meni ehkä 2-3 minuuttia, koko operaatio alle puoli tuntia. Sitten odotellaan noin tunti ja tehdään tarkistus. Itselläni läppä meni täydellisesti takaisin eikä edes roskantunnetta tullut.

Seuraavan pari tuntia oli lievää kirvelyä, varsinkin kun valo osui silmiin tai ilmavirta, mutta ei oikeastaan edes niin pahaa kuin jos saisi saippuaa silmiinsä. Viisi tuntia leikkauksen jälkeen näkö on toisessa silmässä melkein täydellinen, toisessa hieman sumea, sumeutta voi kuulemma kestää pari päivää.

Tällä hetkellä siis olen täysin tyytyväinen, laseja ei tarvitse tämänkään kirjoittamiseen (vaikka ensimmäisenä päivänä ei saisikaan tällaista oikein tehdä, mutta olenkin levännyt silmät kiinni melkein koko päivän muuten), aiemmin olisi ollut mahdotonta.

Jatketaan seuraamista ja katsotaan miltä tuntuu huomenna herätä ilman että tarvitsee hamuilla laseja tai laittaa piilolinssejä nähdäkseen...

Tänään on se päivä. Joko pääsen eroon laseista ja piilolinsseistä vuosikausiksi tai vain hetkeksi ja näköni palaa ennalleen, tai menetän näköni kokonaan. Riskejä on, mutta ne ovat pieniä ja ne olen valmis ottamaan. Illalla tietää miten kävi lyhyellä aikavälillä, vuoden päästä tietää lopputuloksen. Kovasti ei edes jännitä, mutta eiköhän se siitä pahene kun sairaalaan asti pääsee.